No niin, kiitos. Juhannus on nyt takana. Melkein meni niinkuin aiemmassa kirjoituksessani povailin. Joskin aattona pikkuveli ei ollut kaatokännissä ja hengailin sen kanssa ilta yhdeksään asti. Tehtiin pitsaa. Juhannuspäivänä tapasin ex-kämppistäni ja käytiin vähän istuskelemassa ulkonaja eilen hengattiin rannalla. Selvisin siis juhannuksesta ihan ok. Joskin yksinäisyys kukoisti.
En ihan hirveästi viihdy elämässäni tällä hetkellä. Se on varmaan tullut jo joillekin selväksi. Tämä pieni kaupunki ahdistaa ja tekemisen puute on valtava. Yksinäisyyttä on myös ilmassa. Kun kaikilla tuntuu olevan omat kiireensä ja menonsa ja mulla ei oikein muuta kuin työt niin ei kai se ihmekään ole jos välillä vähän kilahtaa.
Toivottavasti olo kuitenkin helpottaa. Odotan kovasti vapaata viikonloppua, että pääsisin pakoreissulle Helsinkiin. Ja ens viikonloppuna pääsen hyvässä seurassa mökkeilemään.
Tätäpä tämä, niin tai näin. Hyvin tavallista ja tylsää elämää. Mistä löytyis vähän actionia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti