Viime aikoina ovat tapahtunut asioita. Istuin tänään keittiön pöydän ääressä pientä tyttöä sylissäni pitäen katsoen ystävää ja toivoen että voisin pukea sanoiksi sen mitä tunnen. Joskus luulen, että on tunteita joille ei ole vielä nimeäkään. Olen tottunut etsimään muiden tekemistä lauluista sanoja niille tunteille mitä sisälläni on, mutta nyt eivät kelpaa nekään.
Olen tullut kotiin. En tiedä mitä sanoisin, mutta tiedän että näin tämän pitää olla. Hetki on hauras ja paljas. Tähän olemme tulleet. Tänään tunnen sinua taas vähän enemmän.
Vaikkei olekaan sanoja. Haluan sanoa sen, että tunnen. Ennen kaikkea välitän. Ja haluan kulkea eteenpäin nähdäkseni mihin elämä vie. Ja ehkä jonain päivänä löytyvät ne sanatkin. Vaikka sitä minä niin arvostan myös, ettei haittaa olla hiljaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti