Kesäeloa

Pari viikkoa kesäteologin elämää on nyt takana. Vielä on onneksi viikkoja edessäkin. En oikein tiedä mihin aika on mennyt. Laskin tässä eräänä päivänä että työtunteja on minulla on viikossa noin 10 (no, rippileirillä niitä sitten tulee enempi, esim 24/7). Olen pitänyt hartauksia laitoksissa. Olen avustanut kahdessa messussa (toisessa olin myös liturgi puolet messusta!). Olen saarnannut yhdessä messussa. Juhannusaattona vietettiin nuotioiltaa ja eilen juhannusjuhlaa. Molemmissa mun vastuulla oli hartaudet ja yleinen rupattelu. Olen myös kuokkinut yksissä hautajaisissa.

Nuotioilta aattona sisälsi aikas paljon tekemistä. Kuten epätoivoista polttopuiden etsimistä, kahvinkeiton opettelua (ja sen määrän arviointia), kottikärryjen raahaamista autolla, penkkien raahamista, nuotion sytyttämistä (ekalla tikulla syttyi hahahahahahah!) ja nuotion hoitoa (ihan ei aina mennyt putkeen) ja lopulta kaiken raahaus takaisin. Ajelin myös 50km autolla hankkiakseni kuusi makkarakeppiä ja viedäkseni ne sitten myös takaisin saman matkan verran. Ilta oli kuitenkin hauska hyvän työparin kanssa (makkaranpaistopalvelu pelasi). Sain myös kuulla kovin liikuttavat sanat työpariltani ja muutoinkin kannustusta useammaltakin ihmiseltä.

Saarnausaamuna olin kärttyinen, flunssainen ja vähän hermostunut. Hyvä työporukka tosin pelasti tilanteen. Aiemmin luulin, että tulisin jännittämään ekaa saarnaani hyvin paljon pahemmin, mutta kummasti muutaman laitoshartauden vääntämisen ja pitämisen jälkeen ei saarnastuoliin kapuaminen ja sieltä puhuminen ollutkaan yhtään niin pahaa. Hyvää palautettakin sain taas, vaikka olin vaatinut mahdollisia palautteen antajia pitämään mölyt mahoissaan.

Hautajaisissa olin papin mukana seuraamassa tapahtumia. Kun pidätti itkuaan kolme ja puolituntia putkeen, oli päänsärky sen jälkeen melkoinen. Kovin oli liikuttava tapahtuma vaikken tuntenutkaan vainajaa tai omaisia.

Työ on ollut kivaa. Mulla ei ole työaikoja ja kuukausipalkka rullaa. Saan tehdä valmistelevia töitä silloin kun huvittaa (kunhan ne on ajoissa tehty). Varsinaisia läsnäolotöitä on vain muutama tunti viikossa. Joskin olen saanut kommentteja työntekijöiltä, että ei se sit virassa oo ihan yhtä helppoa. Nythän mulla on vapaata aikaa vähän liiankin kanssa välillä.

Työpaikalla minut on otettu kovin lämpimästi vastaan. Kaikki ovat olleen avuliaita ja mukavia mulle. Kovasti on myös kannustettu ja kehuttu. Toimiston tätien kanssa käyn aina kahvittelemassa ja kiusaan niitä teknisien ongelmien kanssa. Pappien mukana on ollut hyvä olla, kannustusta on riittänyt ja olen kokenut olevani tasa-vertainen työkaveri.

Seurakuntalaisetkin on alkanut tulla tutuksi. Tähän mennessä tunnen jo muutamia seurakuntalaisia jotka tulee jo tilaisuuksiin joissa olen mukana huudahdellen tervehdyksiä ja naureskellen että taas sitä nähdään. Onpa tultu kyselemäänkin ihan muissa merkeissä että etkös sinä ole sen meidän kesäteologi. Paljon on myös tullut vanhempieni ja isovanhempieni tuntevia ihmisiä vastaan. Olen saanut kuulla perheeni historiaa. Niinkuin työntekijät, myös seurakuntalaiset on ottaneet mut hirveän lämpimästi vastaan. Useammalta teholta on tullut palautetta, että olipa hyvä hartaus ja "kyllä sinusta vielä hyvä pappi tulee". Aikamoista hunajaa itsetunnolle.

Enpä turhaan keväällä odotellut, että pääsen tekemään tätä työtä, vuosien unelmaani. Luulenpa että kesäteologit saavat nauttia työ parhaimmista puolista. Aikanaan tulee sitten vastaan niitä vähemmänkin mukavia juttuja. Aikaa on nyt jäänyt mökkeilylle ja tanssimisille (ah, lavatanssit <3). Ystäviänikin olen ehtinyt tapaamaan joskin niukemmin kuin olisin toivonut. Hengellisen työntekijällä on se hankala puoli työssä että vapaapäivät sijoittuu arkeen, kun kaikki muut on töissä.

Kesän huippuhetki tähän mennessä on ollut se, kun kummityttöni "Helmi" syntyi 16.6. Juhannusaattona sain ekaa kertaa tavata tuon pienen ihmeen. Ihana <3

Nyt arkeen takaisin. Tenttiin luku on menossa, 1.7. olis kesätentti Helsingissä ja siihen on suuntani. Tänään makasin päivän mökillä kärventmässä itseäni samalla kun yritin lukea filosofian kuivaa historiaa vähemmän menestyksekkäästi. yh. Huomenna saan onneksi ystävän lukuseuraksi. Rippileiri odottelee ensiviikon lopulla. Sitä olen odottanut :)