Viikon loppu

Näinpä näin, ensimmäinen kouluviikko on ohitse. Nyt sitten katse taaksepäin. Viikko tuntui piitkältä ja hitaalta. Hirveästi informaatiota ja illat piti selvittää netistä miten tää opiskelu nyt menee. Nyt on sitten syksyksi valittu kreikkaa, kirkkohistoriaa, viestintää ja vuorovaikutusta ja filosofiaa ja etiikkaa. Näillä mennään. Ekat 5 yötä majailin ystäväni Jo'n luona Hakiksessa. Se oli ihanan helppoa ja mukavaa. Toissa päivänä siirryin Iirulin residenssiin. Käytiin katsomassa Tavastialla Tuure Kilpeläistä (tosi hyvä) ja Egotrippiä (todella tylsää). En tiedä monestiko olen jo täällä maininnut miten ihanaa ja helpottavaa on olla Helsingissä. Ehkä kauneinta pitkään aikaan mitä olen kuullut on kun Iiruli totesi että "Mä just mietin miten ihanaa on, että sä oot täällä.". Hyvä mieli.

On ollut ehkä maailman rentouttavin ja rauhaisin viikonloppu. Köllöttelyä sängyllä pitkään nukkumista. Nörttäilyä, juttelua ja syömistä. Juttelun huomassa sai taas nähdä mitä on istua ihmisen vieressä jolle ei kykene esittämään muuta kuin on. Se on toisaalta hyvä asia, toisaalta kipeä. Kun ei tarvii kummituksia painaa taka-alalle.

Sisälläni räpyttelee edelleen perhosen terävät siivet ja tunnen sen mustan kolon sydämessäni melkein fyysisenä, kun Tiiu on poissa. En vieläkään jaksaisi sitä uskoa, enkä todellakaan, vieläkään voi ymmärtää miksi niin kävi. Olen kysynyt ja kysynyt ja yrittänyt unohtaa. L-60 degreesin sanoin Hello, and goodbye my friend.

Asiaan liittyen muuten. Ostin yksi oäivä kristillisestä kirjakaupasta runokirjan yhdellä eurolla. Ja sieltä löytyi aarteita. Näytteeksi aion kohta kirjoittaa runon, jonka lausuisin Tiiulleni ja Jasulleni jos vain vielä saisin kohdata. Viime yönä näin muuten unta, että Tiiu ja Jasu olivat heränneet kuolleista. Pelottavaa.

Nyt katse ensi viikkoon. Koulu alkaa oikeasti oikeasti. Ja mikä PARASTA! Alkaa boogiewoogien tunnit! Pääsen tanssimaan. Ihan mahtavan huippua. On niin hyvä olla täällä Helsingissä. Tuntuu kuin Jyväskylässä olisi pimeä ja Helsingissä valo. En vieläkään ymmärrä miksi se on näin.


Hyvää matkaa

taas valo viiltää taivaanrantaa,
se päivän yöstä erottaa
on tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa

sen järjellä me ymmärrämme:
kun toinen lähtee, toinen jää
vain pieni lapsi sisällämme
ei sitä tahdo käsittää

hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin
hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin

niin monet kerrat tähän rantaan
olemme tulleet ennenkin
jättäneet kahdet jäljet santaan,
nyt yhdet vain vie takaisin

siis hyvää matkaa ystäväni,
en enää puhu enempää
tärkeimmän tiedät, ja se riittää,
muu on nyt yhdentekevää

hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin
hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin
(Markus Bäckman)