Jotenkin näin laulelee Juha Tapio uudessa kappaleessaan, jonka sain kuulla livenä lauantaina kirkkopäivillä. Tekipä taas Juhis biisin mun elämästä. Uudet tuulet puhaltaa ja saakin puhaltaa. Ja tuuli teemalla jatkaen Juhiksen biisin mukaan "arvaamatta tuuli kääntyy vastaan". Sunnuntai aamuna kaikkien kirkkopäivien rientojen jälkeen sain kuulla, että oma Tiiu koirani on kuollut sydänkohtaukseen. Sitä surun määrää. Kyyneleet kuivuivat jo sunnuntai iltana mutta sisälläni on iso musta aukko, joka kolottaa. Jotain puuttuu. Tiiu puuttuu.
On kuitenkin jatkettava eteenpäin. Lauantaina pitäisi pakata reppu ja matkalaukku ja hypätä Helsingin junaan. Luvassa reppu/makuupussi majoitusta toisten nurkissa (toivottavasti niitä nurkkia löytyy..) kahden viikon ajan. Sitten pääsen kämppääni ja saan muuttokuormani. Koulu alkaa ensi maanantaina. Se kyllä jännittää. Tuntuu että on taas ihan yksin suuressa massassa ja siellä minun pitäisi pärjätä ja löytää ihmisiä. Huh. Onneksi tuolla etelässä on pari ystävää ennestään.
Nyt sitten pari päivää rankkaa pakkaamista. On niin outo tunne lähteä. Juuri kun sopeutui tänne niin sitten taas mennään ja sopeudutaan uuteen elämän tilanteeseen. Jos jossain vaiheessa tulis rauhaisampaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti