Niinpä niin. Reissu on ohitse ja univelat on toivottavasti nyt nukuttu pois. Ruoka on uunissa ja jossain vaiheessa minut tullaan hakemaan ulos aurinkoon. Kuvia ei ole vielä koneella, mutta kerronpa siis vähän. Vietin viikon kämppikseni ja naapurirapun tytön kanssa Turkin Alanyassa. Lähdimme toissa lauantaina ja tulimme eilisaamuna takaisin Suomeen. Matka sujui oikein kiitettävästi. Joskus Cyprus-Turkish Airlinesin naurettavan ahtaassa Boeing koneessa matkustaminen ei ollut järin luksusta (Finnair, oi Finnair!!!). Menomatkalla takana istui kolme keski-ikäistä, kaksi naista ja yksi mies, jotka käyttivät matkansa ryyppäämiseen, tappaelemiseen ja rätkättämiseen. HIEMAN vain kiristi hermoja. Perillä kaikki sujui kuitenkin loistavasti.
Matkan aikana oli kaksi sadepäivää, jotka käytettiin nukkumiseen, Kale-linnoituksella käymiseen ja markkinameininkeihin. Palanutta ihoa myös leputeltiin. Muuten päivät sujuivatkin rannalla ja illalla ravintoloissa syömässä. Lähiravintolasta tuli suosikki, siellä oli ihana Mesut poika töissä, joka sai meidät nauramaan joka ikinen päivä mielettömillä jutuillaan. Ekana iltana puheet johti siihen, että loppuloman ajan minä olin sekä matkatovereideni, että Mesutin äiti ja päivittäin äiti ja poika huutelivat toisilleen. Äitiys etuna Mesut kuskaili minut myös pomonsa skootterilla 200m hotelliin, kun äiti ei jaksanuy kävellä :D
Vasta lomalle päästyäni tajusin, miten sen tarpeessa olinkaan. Mikä ihana lepo ja rauha. Nyt sitten pikkuhiljaa arkeen takaisin ja muutoksen kouriin. Monta, monta asiaa on muuttumassa, yritän pysyä kyydissä :D
2 kommenttia:
muutoksista puheenollen. mä voin auttaa sua muutossa. ja käyttämällä muotoa "voin auttaa" mä tarkoitan että "autan" .
Ihanaa kiitos :) Tarvitsisinkin apua sitten siellä Jyväskylän päässä.
Lähetä kommentti