perjantai 16. tammikuuta 2009

Mites tässä nyt näin kävi?


Kykyni on luistaa ja laistaa. Mulla on ollut nyt muutaman kuukauden projektina kirjoittaa kaksi käytännöllisen teologian esseetä. Tähän ekaan on kolme kirjaa luettavana. Mutta, se on mahdotonta, koska en saa kirjaa käteeni. Kaksi miinus napaa hylkii toisiaan ja silleen. Nyt ymmärtää fyysikotkin. Töissähän en ole pahemmin käynyt ja erityispedagokiikkakin on heitetty mäkeen. Koulua oli tällä viikolla kokonaiset viisi tuntia. Muita aktiviteetteja kerta uimista ja kerta kuntosalikäyntiä lukuunottamatta ei ole ollut. AIKAA olisi siis esseeseen ollut. Olisi ollut aikaa lukea niitä kirjoja. Aikaansaannoksiani ovat kalenteriin merkityt sivumäärät, mitä pitäisi lukea päivässä (n. 30-40 sivua/päivä). Aikataulustani jäin jälkeen jo ekana päivänä. Lukusaldoni tältä viikolta on yht. noin 40 sivua. MITÄ, MiTä ja mitä olen siis oikein tehnyt, kun ei ole ollut mitään tekemistä muka?

- surffannut netissä säälittävän paljon
- juorunnut kämppisten kanssa
- surffannut taas niiiin paljon
- yrittänyt katsoa telkkaria mihin päivän aikaan tahansa
- juossut hakemassa pitsaa tai muuta hyvää lähikaduilta
- täteillyt pariin otteeseen (yht. 2 tuntia)
- juorunnut puhelimessa, joskin minimaalisesti
- haahuillut ympäri asuntoa
- käynyt koululla aamupalalla, lounaalla ja päivällisellä
- tuhonnut keuhkojani
- murehtinut tyhmiä

Yhteensä tällä viikolla järkeviä aktiviteetteja, jotka ovat HYVIÄ syitä, etten ole tehnyt esseetä, on (liikunta+koulu+syöminen+tädit) yksitoista tuntia. Viikon arkipäiviin sisältyy 5x24 tuntia.

Yhteenveto: Olen ihan todella aikaansaamaton ja laiska. Oikeesti! Enkä tiedä, miten parantuisin tästä. Nyt kiskon vettä ja sulattelen lounasta, että voisin mennä salille, että minulla olisi selitteenä yksi tuntia liikuntaa siihen, etten ole tehnyt esseetäni. Säälin itseäni.

Ei kommentteja: