"Asiat on jo menneet
Yli sen kipupisteen
Jonka jälkeen alkaa niin arvaamaton alue
Nämä asiat minut idiootiksi tekee
Ihan okei, helvetin okei"
(Katkelmat Apulannan kappaleesta Syöpä)
Täällä taas. Viikonloppu hurahti yllättävän mukavasti, vaikka vielä viikolla olikin
sen suhteen epätoivoa ilmassa. Perjantai-iltana Katrisen kanssa (nukuttuani iltapäivä
kolmeen) vähän baareiltiin jokseenkin hilajisissa bileissä. Lauantaina sitten
kannustettiin Jyp kotivoittoon rankkarilaukauksin. Hillitön tunnelma, hieman liian
vähän pelitajua. Pelin jälkeen melkein samoilla innoilla (joskin vähän jännityksen
väsähdyttäminä) Finlandersin tahtiin tanssahtelemaan. Ja tanssia sai! Joskin turhan
moni tanssittaja oli aika taidoton tai ääliö, mutta sattui sinne väliin yltiö hienoja
kokemuksia myös ja laatubuggia. Yöllä kotiin mennessä äiti torkkui sohvalla ja
käyttäytyi niin oudosti, että epäilin sen olleen pilvessä. Ei kai se sit kumminkaan
ollu tai niin se ainakin tänään väitti.
Tässä sitten äskettäin saavuin kotiin helssinkkiin VR:n laatuajoneuvolla joka oli
vain puolituntia myöhässä, eikä paikkojen jako järjestelmä toiminut kun vaihtoivat
pendon intercityyn. Kiitti vaan. Ahdistus ja hirvee kiukku sitten iski ja jatkuu
vaan. Huoh. Jo sentään hyvä viikko tulossa. Luvassa onkin oikein kolme kappaletta
kontakteja täteihin. Jospa sitä sen voimalla sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti