Pari sanaa siitä, kun mikään ei riitä

Tuttu tilanne? Kaupan pitkä jono, perjantai ilta ja väkeä riittää. Joku avautuu kassalla siitä, kuinka työntekijöitä on liian vähän ja asiakkaat joutuvat kärsimään. Tai sitten paikallisliikenteen bussi myöhässä, joku avautuu kuskille siitä, että tämä "ei osaa ajaa ja on muutenkin saatanan mutiainen ja vie suomalaisten työpaikat". Tai ehkä tuttua on se, kun olet järkännyt kaveripiirin tapaamista työllä ja tuskalla ja sovittanut kalentereita ja joku toteaa, ettei olisi halunnut tavata tässä paikassa, että itse olisi kyllä järjestänyt paremmin.

Tänään nettiuutiset, hesari, ratikkajutut ja telkkari kirkuu, kuinka tuhannet eroaa homofoobisesta kirkosta ja kirkko on pulassa. Päivi Räsänen selittää että "ei se minun vikani ollut". Teologi kuuntelee tuttujen avautumisia, "miten teidän kirkko on noin paska, et kai sä oikeasti ajattele noin niinku ne puhuu".

Eilen oli ensimmäinen tanssitunti, jonka olin järjestänyt. Jota olin monta kuukautta suunnitellut, hommannut opet, selvittänyt kurssimaksun, miettinyt tilat, mainostanut, ottanut vastaan ilmoittautumiset, tasoitellut viejien ja seuraajien määrää, pohtinut mitä tehdä kun tila on liian pieni. Ihan ilman palkkaa. Palautetta tulikin. Tila on liian, pieni, mankka on huono, sähköposti info ei riitä.

On ihmisiä, joille mikään ei riitä. Niitä ihmisiä, jotka ovat tottuneet tietynlaiseen elämään. KunMikäänEiRiitä-elämässä olet maksava asiakas. Maksat kirkollisveroa, kurssimaksua, juuston hintaa (korotettua!), bussilipun.. Ja rahalla saa! Sillä saa muut ihmiset mieleisekseen, sillä saa kaiken nyt ja heti. Sillä kaikki tuodaan nenän eteen, sillä muut lukee sun ajatukset ja tekee juuri niinkuin toivoisit.

Ikävä kyllä esimerkiksi meillä Suomessa asuu viisi miljoonaa muutakin ihmistä. Ne on kanssa ajattelevia olentoja. Ehkä joku kauhistuu tästä uutisesta, mutta ne on myös yhtä arvokkaita ihmisiä. Niissä viidessä miljoonassa on niitä, jotka yrittävät yhteiseksi iloksi, myös KunMikäänEiRiitä-elämää elävien iloksi järkätä kaikenlaista ihan vaan hyvästä tahdostaan. Bai tö vei niissä viidessä miljoonassa ihmisessä on samoihin juttuihin (niinku vaikka kirkkoon) kuuluvia ihmisiä, jotka ei ole kaikesta samaa mieltä (on jopa niitä joiden mielestä homot on ihmisiä siinä missä muutkin).

Mutta eipä huolta te KunMikäänEiRiitä-elämää elävät ihmiset. Aina kannattaa yrittää valittaa niille, joille ne valitukset ei kuulu. Aina kannattaa erota yhteisöstä jos se ei toimi juuri niinkuin sinä olit päättänyt omissa ajatuksissasi. Kannattaa myös valittaa niille, jotka vain hyvää tahtoen yrittää järkätä yhteistä kivaa. Ottakaa ihmeessä omanne ettette missään nimessä jää paitsi! Nykymaailmassa voi vähän viedä toisenkin omaa. Sitä vaan tässä mietin, että joskus voi käydä niin, että se paskalasti kaatuukin KunMikäänEiRiitä-ihmisen päälle muiden sijaan..

Ps. Mun elämä on niin perseestä kun meidän rappukäytävässä on roskia ja apteekista oli loppu se yskänlääke mitä halusin. Taidan tehdä valituksen ja erota valtiosta kun se ei osaa pitää siivousta ja apteekkia kunnossa.