Pieniä, suuria mietteitä

Viikko on potkaistu alkuun. Tänään oli eka puhtaan ilman päivä. Kyllä, olen tuntenut himoa siihen. Kyllä, ihmisten tavallinen toiminta on ärsyttänyt minua. Mutta toisaalta olen ollut itse seesteisyys tänään. Täynnä rauhaa vaan. Joskin ehkä se on seuraus eilisiltaisesta ahdistuksesta ja yöllisistä painaisriehumisista. Viikonloppuna tuli paljon ajatuksia, joista tädinkin kanssa on jauhettu. Eilen juna-asemalle mennessä iski kurja olo. Tuntui, että kaikki ihmiset, jotka minusta voisivat välittää jäivät sinne Keski-Suomeen. Minun piti tulla pois. Yksinäisyys on mietityttänyt paljon. Sekin, että miksi oikein tunnen koko tunnetta, miksi en muista etten ole yksin.. mikä lie.

Tänään olen ollut seesteisyydestäni huolimatta reipas. Olen tehnyt aikas pitkän kuntosalitreenin, pessyt kaksi koneellista pyykkiä ja kirjoittanut tokavikan esseen melkein valmiiksi. Huomenna viimeistelyt vain ja voin käydä vikan esseen pariin. Pomo soitteli jo töistä ja kertoi työvuoroja. Ihana päästä töihin! Joskin pomo oli itse tosi väsynyt, kurjaa :/ Leikin sitten hetken taas psykologia ja proviisoria.

Maanantai on paska telkkari päivä. Klo 20 jälkeen ei tuu enää mitään minua kiinnostavaa. Blääh. Nyt sitten hengausta vaan ennen nukkumaan menoa. Mietiskelyä.

Tyttö katsoi peilistä tänään itseään –
yksinään ja vertaili mielessään
kansikuviin, jotka silmää miellyttää,
viehättää – ja tyttö häpesi itseään.

Ja se poika kulki matkansa aina yksinään –
ystäviään, en päässyt näkemään
Punastellen maahan tuijotti mietteissään –
aina hän, ei kukaan puhunut sille mitään.

kertosäe:
Kenen viereen jää, yksinäinen ilman yhtään ystävää –
paikan, mistä löytää saa
Hyväksytyn paikan, mistä löytää saa,
yksin kun jää taas.

Tyttö, joka pelkäsi äsken itseään,
ymmärtää tänään vähän enemmän
Arvokkain kun usein meistä piiloon jää,
ulkokuoren tään alle kun se kätketään.

Poika joutui arkana yksin kulkemaan
ja painamaan kysymykset sisimpään.
Kuka kulkee vierellä pienen matkan tään –
jos ei Hän, joka matkan määrää.

(Turvakytkin: Yksin)