Jasu (Sandcastle Rosebud)

Meidän iki-ihana Jasmiini koiramme (synt. 11.8.1994) lähtee tänään koirien taivaaseen. Jasu tuli meille syksyllä 2004. Kävin silloin 2. luokkaa. Muistan, kun menimme Jasua hakemaan. Se oli yllätys minulle ja Miikalle. Meni monta viikkoa uskoa, että tuo karvapallo on tosiaan meidän ikiomamme ja tulisi olemaan elämässämme vielä monta vuotta. Nämä 14 vuotta ovat menneet niin hirvittävän nopeasti.

Ehkä Jasua kiltimpää koiraa ei olekaan. Jasu on aina ollut tosi kiltti, sydämestään rakastanut perhettään. Luonnossa liikkuessamme paimenkoiramme piti aina huolta, että laumansa on mukana. Voi niitä Jasun kauhun hetkiä, kun soutelimme pienellä järvellä ja Jasu haukkui hädissään rannalla, kun laumansa oli kaukana. Jasu tyttö kun ei tykännyt vedestä sitten yhtään. Kukapa noin hienoa turkkia haluaisikaan mennä kastelemaan.

Nuori Jasu koira oli aina onnesta soikeana, kun tajusi että lähdetään lenkille tai reissuun. Hirvittävä ulina ja juttelu ja hännän heiluminen. Jasu on saanut aina olla pihassamme vapaana päivät pitkät ja tutkia ympäristöään. Muutamia pieniä jekkuja lukuunottamatta Jasu ei ikinä karannut. Nuori Jasu oli leikeissä aina mukana. Heittelin sille lelua ja hypyytin esteitä. Välillä innostuessaan Jasu sai "hulluuskohtauksia" ja laukkasi hurjaa vauhtia ympäri pihaa ihan silkasta ilosta.

Jasun kolme rakkauden kohdetta olivat rapsutukset, pölynimurilla sen karvan imeminen ja autossa istuminen. Peltoautoilusta intoillut Miika veljeni sai monesti kiskomalla kiskoa Jasua pois autosta kun olivat tulleet ajelulta. Jasu saattoi istua pihassa tuntitolkulla autossa, koska se oli siitä niin ihanaa. Jasu oli kova juttelemaan. Aina kun sitä paijasi, se ulisi ja inisi ja kertoi elämästään ja minähän kuuntelin ja juttelin takaisin. Ruokansa suhteen tuo nirppanokka (niinkuin minäkin, "siskonsa") oli silloin tällöin kovin nuuka. Pelkät koiran nappulat eivät kelvanneet, vaan jotain herkkua oli saatava mukaan.

Näyttelyssä Jasu kävi pienenä kerran ja pärjäsi oikein hyvin. Muuten sitten, kiitos laiskojen omistajien, näyttelyissä ei kummemmin käyty. Kaunis Jasu on ollut aina. Turkkia on riittänyt hermostumiseen asti, kun sitä on selvitetty. Mustat silmät ovat täynnä lempeyttä. Minut Jasu muisti aina, vaikka en enää muutamaan vuoteen ole kotona asunut. Aina kun olen jostain tullut ja Jasu on tajunnut minun tulleen, on ulina ja into ollut kova. Nyt vanhimmiten, kun Jasusta on tullut kuuro ja sokea ja kovin kankea ja kipeä, ei Jasu ihan entisen tavoin ole jaksanut niin innoissaan olla.

Neljä vuotta sitten Jasu sai kaverikseen vallattoman Tiiu labradorin. Tiiun kanssa tekemistä riittikin, mutta Jasu kyllä teki selväksi tuolla nuorikolle, kuka tässä talossa määrää. Yhdessä tytöt retkeilivät pihalla. Aluksi pidemmille retkille lähtivät molemmat mukaan, mutta vanhimmiten Jasu sai jäädä kotiin lepäilemään keittiöön uunin eteen lämpimään, kun Tiiu pääsi lenkille.

Tänään 17.11.2008 illalla naapurin eläinlääkäri tulee päästämään Jasun koirien taivaaseen. Ehkä Jasu on sitä jo odotellutkin lenkatessaan pitkin pihaa vielä heikoilla haisteillaan haistelemassa syksyn merkkejä ja nauttimassa auringosta. Pian Jasun vaivat on poissa ja Jasu pääsee oman pihansa multiin nukkumaan. Me jäämme tänne hirvittävän ikävän kanssa muistelemaan ilolla ja hymyllä näitä neljäätoista vuotta, jotka Jasu kanssamme vietti. On aika aloittaa uusi vaihe elämässä, kun Jasu ei enää ole mukanamme kuin sydämissämme. En tänään ole Jasun vieressä, kun Jasu lähtee, mutta tiedän Jasun tietävän, kuinka Jasua rakastin.

Kiitos Jasu. Kiitos niistä hetkistä kun istuit kanssani kodin portailla, kun minulla oli murheita. Sinä istuit vieressä ja katsoit silmiin. Sinä et jättänyt koskaan. Aina olit niin iloinen, kun nähtiin taas. Kun yhdessä karkailtiin kotoa, kun minua tympi, sinä olit mukana. Kiitos Jasu, että toit elämäämme niin hirveästi iloa ja ihania hetkiä. Lähde nyt rauhassa ansaitsemaasi lepoon. Tänne jäät aina sydämiimme. Kiitos Jasu.

Tämä kirjoitus on omistettu rakkaalle Jasmiinille.

"I stay
To watch you fade away
I dream of you tonight
Tomorrow you’ll be gone
It gives me time to stay
To watch you fade away
I dream of you tonight
Tomorrow you’ll be gone
I wish by God you’d stay"
(Saybia: Stay)